Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää

Tulin justiin tuomasmessusta laulelemasta. Me 1. vuoden isoset laulettiin ja soitettiin koko messun ajan ns. nuorten lauluja. Pakko sanoa, että rakastan noita lauluja mitä lauletaan aina leireillä ja nuortenilloissa. Tuntuu että olen jotenkin tekopyhä ihminen kun en usko Jumalaan tai mihinkään muuhunkaan, mutta olen silti isoskoulutuksessa ja ramppaan nuortenilloissa. Kirkossa en tosin tykkää käydä.

Meidän konffis-biisi joka laulettiin tänäänkin.

Katsoin tänään messussa olleita ensi kesän rippikoululaisia. Lähes kaikilla oli sellainen ilme etteivät tosiaa olisi halunneet olla siellä. Kävivät vain hakemassa pakolliset merkinnät että pääsevät kesällä ripille ja saavat mummeilta ja kummeilta rahaa jotka he sitten ryyppäävät. Pakko sanoa, että olin itsekkin vuosi sitten samanlainen. Nuortenillat oli toki hauskoja ja kävin niissä useammin kuin piti, mutta kirkkoon menin pitkin hampain ja vain sen takia että saan ne merkinnät. Istuin siellä kädet puuskassa ja rukouksien kohdalla laitoin korkeintaan kädet ristiin. En muuta.

Ripari opetti kuitenkin käyttäytymään tuollaisissa tilanteissa. En voi sanoa tulleeni uskoon mutta tulin viisaammaksi. Opin tykkäämään leirijumiksista ja harmitti kun meidän ryhmä ei päässyt pitämään sitä. Ripari oli yksi parhaita kokemuksia tähän asti ja sen takia menin myös isoskoulutukseen. Saahan siitä toki melko varman kesätyöpaikan ja sitä kautta rahaa, mutta voisin tehdä sitä ilmaiseksikin. Ensi perjantaina saan muuten tod.näk. meidän seurakunnan hupparin. Siitä lisää sitten, mutta sen verran että rakastuin siihen kun kokeilin mallikappaletta!

Awww legendaarinen biisi jota on laulettu joka leirillä.<3

PS. Sanon nyt vielä kerran että en ole mitenkään uskonnollinen tyyppi mutta tästä postauksesta tuli nyt tämmönen. :D