Google Reader lopettaa!

...tai sitten ei. En nyt ole yhtään vakuuttunut siitä, että se muka oikeasti olisi lopettamassa. Onhan se Facebookinkin pitänyt kaatua jo moneen kertaan, mutta siellähän se vielä pallottaa tuolla meikäläisenkin välilehdessä. Kaikki bloggaajat nyt on kuitenkin tästä varoitelleet niin aattelin itekkin nyt varuilta. Mitäpä voin hävitä?

Homman nimi on siis se, että 1.7. eli ensi maanantaina blogeja ei enää voi lukea google readerin kautta (mistä suurin osa ihmisistä niitä blogeja lukee, joten en tajua miksi se olisi lopettamassa) vaan pitää siirtyä lukemaan niitä esim. Bloglovinin kautta. Ite tutustuin toissailtana kyseiseen  sivustoon ja ihan yksinkertainen se oli kun vähän aikaa siellä seikkaili. Koitan nyt saada tämän blogin lisättyä omaan profiiliini niin sieltä voi sitten koittaa etsiskellä. :)

Väsynyttä höpötystä vissiin juhannuksesta...

Ihan ensiksi ilmoitusluontoinen asia. Rakas ja luotettava Sonyni (kamera) nukkui pois juhannusaattona. Viimeiset henkäykset se veti tivolissa, mutta sammutettuani sen, se ei sen jälkeen enää herännyt. Yritin yön elvyttää sitä, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Se oli kulkenut mukanani maailman eri kolkissa ja kokenut kanssani parhaat muistoni. Nyt oli kuitenkin aika jättää hyvästit. Olihan se jo kuitenkin palvellut uskollisesti viitisen vuotta. Silti lähtö tuli liian äkkiä.

Eli kuten ehkä arvaattekin, seuraa kuvaton postaus. Kävin tänään ostamassa uuden kameran, mutta siitä puuttuu vielä muistikortti, jonka käyn huomenna ostamassa samalla kun pyörin alennusmyynneissä. Juhannuksesta tai mistään muustakaan ei ole nyt kuvia.

Juhannuksen vietin siis töissä ja sukulaisten kanssa. Joensuussa oli ensimmäistä kertaa juhannustivoli, koska lentäjien juhannus Kauhavalla, jossa Tivoli Sariola oli ollut mukana yli 50 vuotta, lopetettiin varuskunnan lakkauttamisen johdosta. Perjantain olin sitten kymmeneen asti tivolilla ja kävimme mummin, ukin ja tätini kanssa myös laitteissa pyörimässä. Tivolin mentyä kiinni, kävimme vielä Jokiasemalla katsomassa kokkoa. Yöttömän yön vietin itse ihan omassa sängyssä, koska olin jotenin hirveän väsynyt ja seuraavana päivänä alkaisi kuitenkin työt jo puoliltapäivin.

Viimeinen tivolipäivä sujui hyvin ja kyllähän se raha taskussakin tuntuu nyt hyvältä. :) Töistä lähdimme keskelle metsää mummolaan, jossa vietimme mummin synttäreitä. Söimme hyvää ruokaa ja saunoimme ja tottakai pelasimme korttia. Korttipelejä mummin kanssa ei voita mikään!

Nyt en jaksa höpistä enää yhtään enempää. Oon niin rättipoikkiväsynyt kaikista valvomisista ja aikaisista herätyksistä ja tämänpäiväisestä mökin kattorempasta ja huomenna pitäisi vielä lähteä hyvissä ajoin sinne alennusmyynteihin niin taidan suosiolla painua unten maille, kun se nukkumatti taitaa jo odotella. :)

Siéva

Perjantaina olin siis Dance.fi:n houstaamalla siéva-workshopilla. Olin jo jonkin aikaa odottanut pääseväni kokeilemaan siévaa ja se osoittautui tosi hauskaksi ja mielenkiintoiseksi. Yksi lajin kehittäjistä Antopio "Topi Tateishi" DiMaestre piti siis tunnin ja kertoi samalla vähän siévan synnystä.

Siévahan on siis Suomessa kehitetty katutanssi. Muista katutansseista poiketen se ei kuitenkaan ole aggressiivista paukutusta vaan kaunista, sulavaa ja rauhallista. Lisäksi sitä tanssitaan lenkkareiden sijaan villasukat jalassa. Siinä on omasta mielestäni myös piirteitä nyky- ja show-tanssista, ja joku voisi sitä ehkä niiksi luullakkin.

Siévaa lähdettiin keksimään, koska haluttiin tanssia suomalaiseen musiikkiin, jossa harvemmin on hip hop -biittejä, jotka kuitenkin ovat rytmin kannalta tärkeitä muissa katutansseissa. Siévaa voi toki tanssia muuhunkin kuin suomalaiseen musiikkiin. Workshopilla tanssimme esimerkiksi Ellie Gouldingiin. Siévaan käyvää musiikkia kutsutaan luvstepiksi, joka omasta mielestäni muistuttaa aika paljon kaikkie tuntemaa dubsteppiä. Luvstep ei kuitenkaan ole niin aggressiivista vaan lähinnä sellainen nätimpi ja pehmeämpi versio dubstepistä.

Ennakko-odotuksia siévasta en oikein ollut vielä uskaltanut muodostaa. Ajattelin, että se voi olla joko tosi helppoa tai tosi vaikeaa. Se oli kyllä aika helppoa, mutta samalla myös haastavaa. Alkuun liikkeet voivat tuntua vaikeilta mutta ne oppii aika nopeasti ja ratkaisevinta tässä tanssissa oli se fiilikseen pääseminen. En ole varmaan ikinä päässyt opetustilanteessa näin syvälle itse tanssiin. Meillä oli lyhyitä freestyleosuuksia, joissa sai itsekseen kokeilla ja yhdistellä liikkeitä. Jotenkin siinä vaiheessa kaikki vaan katosi ympäriltä ja keskittyi vaan siihen omaan liikkeeseen. Juuri se teki itseeni tosi suuren vaikutuksen ja innostuin siévasta ihan tosissani. Ainoa huono puoli oli liikkeiden vähyys. Koska kyseessä on suhteellisen uusi tanssilaji, perusliikkeitä on vain ne muutama ja that's it. Tässä vaiheessa se on kuitenkin ihan riittävä tällaiselle omassa huoneessa yksin siévaajalle.

Suosittelen ihan jokaista kokeilemaan siévaa, jos siihen vaan on jossain mahdollisuus. Uskon että siitä saavat paljon irti myös muutkin kuin katutanssijat. Dance.fi kiertää nyt Suomea muutamassa paikassa opettamassa siévaa workshopeilla. Workshopit liittyvät 27.-28.7. Jyväskylässä järjestettävään hip hop renessanssi -tapahtumaan, jossa käydään mm. siéva-battle. Lisätietoa ja linkkejä siévan omilta facebook-sivuilta.

Siévaa Coca Colan mainoksessa:

Hienostelua

Huomaa kyllä että on kesä, kun meikäläinenkin käy vähän hitaalla. Päivärytmi miulla on sellainen, että nukun puoleenpäivään, syön "aamupalaa", rupean tunnin päästä tekemään päiväruokaa, lähden kahden bussilla kaupunkiin, olen töissä neljästä kahdeksaan, menen kotiin, olen illan koneella, menen nukkumaan aamupuolella yötä... and it goes on and on. Bloginkaan puolelle ei millään meinaa syntyä järkevää tekstiä vaikka (kerrankin) asiaakin olisi. Nytkin joudun ihan tosissani pinnistelemään, että saisin tänne jotain ymmärrettävää juttua. :D

Enivei postauksen aihe ei ollut elämän vaikeudesta valittaminen, vaan veljeni sunnuntaiset rippijuhlat. Edellinen päivä oli ollut yhtä hullunmyllyä. Ensin kahdeksan tunnin työpäivä, jonka jälkeen kotiin leipomaan ja tiskaamaan ja laittamaan paikkoja kuntoon kun jaloissa pyörii kissa, pari mummoa, ukki ja muutama muu sukulainen. Nukumaan pääsin vasta vaille kolme ja aamulla heräsin jo seitsemän jälkeen laittamaan viimeisiä asioita ja tietysti itseni kuntoon.

Sain laittaa tuon Saksasta ostetun mekon vihdoin päälle ja sain kyllä kehuja sukulaisilta. Hiuksista olen kanssa todella ylpeä, kun sain ihan itse väkerrettyä tuollaisen. Serkkuni luuli, että olin käynyt kampaajalla!

Olishan se nyt voinut olla paremmin tehty ja kuvat on otettu jo aika illasta, joten se on kerinnyt jo vähän ehkä löystyä, mutta minulle, joka en osaa edes lettiä tehdä, tuo on jo aika hieno suoritus.

Itse juhlahan meni ihan perinteisesti, eli ensin kirkkoon ja siitä sitten meille kotiin ja heti suorilta syömään. Ruoka oli ihan tajuttoman hyvää ja jossain vaiheessa tuntui, että mekko ei kestä enää. En älynnyt vaan ottaa yhtään kuvaa ruuista enkä hienosta suklaakakusta, jota edellisenä yönä kahden aikaan tätini kanssa kuorrutimme. Me "lapset" kävimme jossain vaiheessa pelaamassa erän mölkkyä ja juuri kun olimme aloittamassa toista erää, johon mummiin olisi tullut mukaan, isoset päräyttivät pihaan. He lauloivat pari laulua ja pakottivat minutkin mukaan laulamaan Tuu mun vaimoksen, kun olin sitä toivonut. :D

En keksi nyt enää mitään sanottavaa niin lopetan suosiolla tähän. Huomiseksi on luvattu rankkasadetta koko päiväksi, joten miulla ei ole töitä. Hyvä vaan niin pääsen yhdelle workshopille kokeilemaan ekaa kertaa siévaa. Jotka eivät tiedä, mitä se on, niin kerron sitten tunnelmia workshopin jälkeen. ;)

Kesäloma, aah!

Kesäloma alkoi ihan huomaamatta. Hirveesti on ollut tekemistä ja kokemista ja olen vaan ollut ja pitänyt lomaa bloggailustakin. Huomenna kuitenkin alkaa työt ja siihen päälle vielä veljen rippijuhlat ja niihin liittyvä häsellys, joten ajattelin, että jos en nyt postaa niin sitten se taas jää. 

Viime perjantaina lähdimme koko koulun voimin Savonlinnaan Olavinlinnaan (kuulastaapas tyhmältä kun kaksi linnaa peräkkäin...), jossa vietettiin pieni kevätjuhla ja kierrettiin Olavinlinna ympäri. Kävin siellä viimeksi ala-asteella ja olin jo unohtanut miten pelottavat ne tapporappuset olivat! Takaisin koululle päästyämme saimme todistukset ja vuosikertomukset. Olin aika tyytyväinen arvosanoihin, lukuunottamatta viimeistä enkun kurssia, joka uusinnasta huolimatta jäi seiskaksi sekä saksan vitosta. En kuitenkaan jaksanut stressata niistä, koska saksaa en meinannut enää jatkaa ja enkkukin oli vain se yksi kurssi. :)

Koska todistukset sun muut oli jaettu jo perjantaina, lauantai oli jo virallinen lomapäivä. Kävimme päivällä mummolassa pesemässä mattoja ja illalla lähdin sitten juhlimaan koulujen loppumista. Lavan takana (Joensuulaiset tietää paikan) vietin mukavaa iltaa tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Tappajaitikat alkoivat kuitenkin piinata yöllä, joten lähdin ihan mielelläni kotiin nukkumaan.

Tiistaina alkoivat jo JNS On The Streetin häppeningit katutanssiworkshopeilla. Itse menin vain breikkiin ja se oli ehkä hyödyllisin workshop pitkään aikaan. Meitä oli siellä yhteensä kolme ja kaksi muuta eivät olleet ikinä tanssineet mitään, joten sain treenata ja hioa taas perusjuttuja. Treenasimme myös käsilläseisontaa ja sain tosi hyviä vinkkejä siihen. Koitan nyt tänä saada sen opeteltua!

Keskiviikokin kului sitten tanssin merkeissä. JNS On The Streetin ohjelmistoon kuului ensin ISKY-jamit, joissa tietenkin olin mukana, sekä tanssikilpailu, jossa hoppiryhmämme kilpaili. Voittoa ei tullut tälläkään kertaa, mutta kaikki tanssivat täysillä ja hyvillä mielin ja opettajammekin kehui meitä.

Ilta jatkui sitten jatkoilla aka. timanttiklubilla, joka järjestettiin tällä kertaa poikkeuksellisesti Club Joensuussa. Ovet aukesivat tasan seitsemältä ja kun itse saavuin paikalle viittä vaille, jono oli jo kymmeniä metrejä pitkä. Emme jaksaneet jonottaa, joten Isa soitti yhden puhelun ja pääsimme vippeinä takaoven kautta sisälle. ;) Siellä tottakai battlattiin tanssibattlessa ja muuten vaan hengailtiin. 

Koko tapahtuma ja timanttiklubin taltioinnit löytää täältä.

Nyt pitää oikeasti mennä jo nukkumaan, että jaksaa huomenna (tänään) herätä reippaana töihin!