Oona kirjoitti blogissaan mielipiteitään Kidsingistä ja muista lasten laulukilpailuista ja tässä sattui nyt joku hassu yhteensattuma, koska olin itsekin aikeissa kirjoittaa melkein samasta aiheesta. :D Tai lähinnä ajattelin ihan vaan kertoa mielipiteitäni juuri noista lapsitähdistä kun niistä tunnutaan puhuvan jatkuvasti ja vähän väliä jostain putkahtaa joku Robin tai Tuuli tai vastaava. En oikein tiedä itsekään mitä mieltä näistä "suomen Justin Biebereistä" olen, joten toivottavasti nyt jonkin käsityksen saatte.
Ensimmäisenä ehkä tulee mieleen, että miksi jo 13-vuotiaana pitäisi olla supertähti? Lasten pitää olla lapsia ja mielestäni on jotenkin väärin, että noin nuoret joutuvat kärsimään siitä julkisuuden aiheuttamista paineista ja stressistä. Ei varmaan ole helppoa, kun ala-asteikäiset hihkuvat innoissaan ja yläkoululaiset haukkuvat maan rakoon. Eiköhän sitä kerkeä vanhempanakin olla kuuluisa jos kerran on oikeasti lahjakas. Antaa lasten olla rauhassa lapsia.
Toisaalta taas kun kuuntelee heidän biisejään on pakko todeta, että onhan ne lahjakkaita. Kyllä voisin oman lauluääneni vaihtaa esimerkiksi Tuulin lauluääneen jos se olisi mahdollista. Laulujen sanoitukset eivät ehkä ole niitä nerokkaimpia mutta mistä 13 vuotias voi laulaa uskottavasti? Harvemmin heillä on ollut kokemusta siitä erosta tai pettämisestä tai muista "aikuisten aiheista" joten minusta ainakin on ihan luonnollista laulaa skeittauksesta ja siitä kun "hihi tuolla niin söpö tyttö/poika".
Kun katsoo Robinin tai Tuulin biisejä YouTubesta, kommenttikentät ovat täynnä "paskaa", "täyttä kuraa" -tyylisiä kommentteja. Kaikki varmaan ajattelevat, miten heillä silti riittää keikkoja ja levyjä myydään. Koska heidän faninsa ovat niin nuoria, etteivät vielä käy YouTubessa tai heillä ei ainakaan ole tunnuksia, että pääsisivät kommentoimaan. Muistan itsekin 7-8 -vuotiaana fanittaneeni Pikku G:tä kuin hullu. En itse ainakaan silloin kuullut mitään haukkuja hänestä vaikka hän olikin nuori. Voihan se olla, että vanhemmat suhtautuivat häneen eritavalla, mutta siihen aikaan ei ollut vielä YouTubea enkä itse osannut edes nettiä käyttää niin voihan se olla, että haukut ovat menneet minulta ohi korvien. G:n sen aikaiset biisit toimivat kyllä vieläkin ja kuuntelen niitä aina silloin tällöin. :)
Pysähdyin joskus katsomaan MTV:ltä Justin Bieberin keikkaa ja tajusin että herranjumala tuo jätkä on suosittu! Hänellä on miljoonia faneja ympäri maailmaa. Sama tuon "ihanan" One Directionin kohdalla. Ne miljoona vihaajaa eivät ehkä ole niin paha kun heitä vastassa on monta miljoonaa fania.
Ja hei onhan niitä lapsitähtiä ollut ennenkin. Vai tunteeko kukaan esimerkiksi Britney Spearsia? Justin Timberlakea? Michael Jacksonia? Jackson aloitti laulamisen lapsena ja vihasiko häntä kukaan? Ehkä, mutta faneja oli enemmän kuin vihaajia ja sen vuoksi hänestä tuli popin kuningas. Joku haluaa ampua minut tämän jälkeen, mutta veikkaan että Bieberistäkin tulee vielä jotain todella suurta. Ei yhtä suurta kuin Jacksonista, mutta suurta silti. Jonain päivänä ne vihaajat eivät enää jaksa laukoa ilkeitä kommenttejaan ja hän saa rauhassa edetä popin prinssiksi. Tai onhan se kuninkaankin paikkakin tällä hetkellä vapaana. :D
Lopuksi vielä mietteitä noista lasten laulukilpailuista. Ensiajatukseni oli "miksi??" Miksi pitää väkisin alkaa etsiä uusia lapsitähtiä? Lisäksi olen huomannut, että esim. Talentissa ja Pakko tanssia -ohjelmassa pääset jatkoon sillä, että olet pieni ja suloinen ja osaat ehkä tehdä jotain kivaa. Toisaalta tuomarit eivät ehkä uskalla sanoa lapsille ei, koska he voivat pahoittaa siitä mielensä ja lopettaa sen asian tekemisen, mitä esittivät. Katsoin silti ihan uteliaisuuttani ensimmäisen Kidsingin jakson ja olin positiivisesti yllättynyt. Ensinnäkin siitä, miten hyviä lapsilaulajia meillä on. Lisäksi siitä miten hyvä ja ammattitaitoinen tuomari Antti Tuisku on. Hän osaa antaa lapsille palautetta ja hyvää ja rakentavaa kritiikkiä. Hän osaa sanoa mielipiteensä niin, että pudonneet kilpailijat eivät lopettaisi laulamista kokonaan vaan kannustaa heitä harjoittelemaan ja tulemaan ensi kerralla uudestaan.
Että tällainen tekstitulva tällä kertaa. Mitä mieltä ootte tällaisista postauksista? Enemmän tällaisia vai pysytäänkö ihan siinä "tänään tein sitä ja tätä" -kaavassa?
Ensimmäisenä ehkä tulee mieleen, että miksi jo 13-vuotiaana pitäisi olla supertähti? Lasten pitää olla lapsia ja mielestäni on jotenkin väärin, että noin nuoret joutuvat kärsimään siitä julkisuuden aiheuttamista paineista ja stressistä. Ei varmaan ole helppoa, kun ala-asteikäiset hihkuvat innoissaan ja yläkoululaiset haukkuvat maan rakoon. Eiköhän sitä kerkeä vanhempanakin olla kuuluisa jos kerran on oikeasti lahjakas. Antaa lasten olla rauhassa lapsia.
Tenavatähti vuodelta 1 ja 2. Kymmenen pistettä sille joka bongaa yhden telkkarista tutun tyypin tästä! ;)
Toisaalta taas kun kuuntelee heidän biisejään on pakko todeta, että onhan ne lahjakkaita. Kyllä voisin oman lauluääneni vaihtaa esimerkiksi Tuulin lauluääneen jos se olisi mahdollista. Laulujen sanoitukset eivät ehkä ole niitä nerokkaimpia mutta mistä 13 vuotias voi laulaa uskottavasti? Harvemmin heillä on ollut kokemusta siitä erosta tai pettämisestä tai muista "aikuisten aiheista" joten minusta ainakin on ihan luonnollista laulaa skeittauksesta ja siitä kun "hihi tuolla niin söpö tyttö/poika".
Kun katsoo Robinin tai Tuulin biisejä YouTubesta, kommenttikentät ovat täynnä "paskaa", "täyttä kuraa" -tyylisiä kommentteja. Kaikki varmaan ajattelevat, miten heillä silti riittää keikkoja ja levyjä myydään. Koska heidän faninsa ovat niin nuoria, etteivät vielä käy YouTubessa tai heillä ei ainakaan ole tunnuksia, että pääsisivät kommentoimaan. Muistan itsekin 7-8 -vuotiaana fanittaneeni Pikku G:tä kuin hullu. En itse ainakaan silloin kuullut mitään haukkuja hänestä vaikka hän olikin nuori. Voihan se olla, että vanhemmat suhtautuivat häneen eritavalla, mutta siihen aikaan ei ollut vielä YouTubea enkä itse osannut edes nettiä käyttää niin voihan se olla, että haukut ovat menneet minulta ohi korvien. G:n sen aikaiset biisit toimivat kyllä vieläkin ja kuuntelen niitä aina silloin tällöin. :)
Pysähdyin joskus katsomaan MTV:ltä Justin Bieberin keikkaa ja tajusin että herranjumala tuo jätkä on suosittu! Hänellä on miljoonia faneja ympäri maailmaa. Sama tuon "ihanan" One Directionin kohdalla. Ne miljoona vihaajaa eivät ehkä ole niin paha kun heitä vastassa on monta miljoonaa fania.
Ja hei onhan niitä lapsitähtiä ollut ennenkin. Vai tunteeko kukaan esimerkiksi Britney Spearsia? Justin Timberlakea? Michael Jacksonia? Jackson aloitti laulamisen lapsena ja vihasiko häntä kukaan? Ehkä, mutta faneja oli enemmän kuin vihaajia ja sen vuoksi hänestä tuli popin kuningas. Joku haluaa ampua minut tämän jälkeen, mutta veikkaan että Bieberistäkin tulee vielä jotain todella suurta. Ei yhtä suurta kuin Jacksonista, mutta suurta silti. Jonain päivänä ne vihaajat eivät enää jaksa laukoa ilkeitä kommenttejaan ja hän saa rauhassa edetä popin prinssiksi. Tai onhan se kuninkaankin paikkakin tällä hetkellä vapaana. :D
Lopuksi vielä mietteitä noista lasten laulukilpailuista. Ensiajatukseni oli "miksi??" Miksi pitää väkisin alkaa etsiä uusia lapsitähtiä? Lisäksi olen huomannut, että esim. Talentissa ja Pakko tanssia -ohjelmassa pääset jatkoon sillä, että olet pieni ja suloinen ja osaat ehkä tehdä jotain kivaa. Toisaalta tuomarit eivät ehkä uskalla sanoa lapsille ei, koska he voivat pahoittaa siitä mielensä ja lopettaa sen asian tekemisen, mitä esittivät. Katsoin silti ihan uteliaisuuttani ensimmäisen Kidsingin jakson ja olin positiivisesti yllättynyt. Ensinnäkin siitä, miten hyviä lapsilaulajia meillä on. Lisäksi siitä miten hyvä ja ammattitaitoinen tuomari Antti Tuisku on. Hän osaa antaa lapsille palautetta ja hyvää ja rakentavaa kritiikkiä. Hän osaa sanoa mielipiteensä niin, että pudonneet kilpailijat eivät lopettaisi laulamista kokonaan vaan kannustaa heitä harjoittelemaan ja tulemaan ensi kerralla uudestaan.
Että tällainen tekstitulva tällä kertaa. Mitä mieltä ootte tällaisista postauksista? Enemmän tällaisia vai pysytäänkö ihan siinä "tänään tein sitä ja tätä" -kaavassa?
