KK, Kuolemankauppias

Meillä oli tänään koulussa huumevalistusta. Eka ajatus oli että "jes pääsee pois terveystiedon tunnilta", toinen oli sitten se että "eikö tää olla kuultu jo moneen kertaan?" Ajattelin että sieltä tulee 2-3 jotain mitälie lääkäriopiskelijaa piipittävällä äänellä esittelemään ne moneen kertaan nähdyt kuvat tuhoutuneista keuhkoista ja maksasta ja paukuttavat päähän sitä että huumeet tappaa. Saliin mentäessä näin ensin sen miehen joka piti meille pari viikkoa sitten sairaan hyvän valistustunnin HIV:stä ja AIDSista. Hänen vieressään oli sitten toinen mies. Sellanen perus suomalaine mies joka olisi voinu olla vaikka kenentahansa isä tai setä tai joku. Ensivaikutelma oli se että hauska kaveri jolla on hyvät jutut. Heitti läppää kuin stand-up koomikko ja kaikki nauroi. Sitten hän aloitti sen varsinaisen valistamisen ja sanoi että oli itse oppinut sen kantapään kautta. Tuo mie oli muuten Kari "KK" Korhonen jonka elämästä on kirjoitettu kirja KK, Kuolemankauppias.

Muistan kun ala-asteella silloinen ihastukseni luki tuota kirjaa ja pitihän sitten mennä kysymään että mistä se kertoo. Luin takakannen ja kiinnostuin kirjasta. En vaan ikinä saanut sitä ikinä luettua.

KK kertoi miten hänen päihteiden käyttönsä alkoi 11 vuotiaana. Jonkun vuoden päästä he olivat kolmen muun kaverin kanssa kokeilleet pilveä. Nykyään niistä neljästä vain KK on elossa. Hän oli ollut (jos laskin oikein) kolme kertaa vankilassa huumeongelmien takia. Hänen elämässään ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin aineet. Monet hänen kavereistaan oli kuollut aineisiin tavalla tai toisella. Jotkut yliannostukseen, jotkut oli tapettu ja jotkut tehneet itsemurhan. Parhaiten jäi kuitenkin mieleen Erjan tarina. Kopioin seuraavan pätkän täältä. Lukekaa myös muut tarinat sieltä.

- Erja, 20-vuotias tyttö, asui ja eli yhden pojan kanssa. Molemmat käyttivät aineita. Heillä oli yksi yhteinen lapsi, joka oli otettu heiltä huostaan, koska he eivät pystyneet huolehtimaan siitä. Erja sotkeutui jossain välissä toisen pojan matkaan ja tuli raskaaksi. Yhtenä päivänä vakituinen poikakaveri puukotti Erjan omassa turvallisessa kodissaan olohuoneen lattialle. Puukon iskuja oli toista sataa. Siinä kuoli Erja. Siinä kuoli uusi ihmislapsen alku, jolle ei annettu edes mahdollisuutta päättää omasta elämästään. Aineet vievät mahdollisuudet jo ennen syntymää. 

Postauksesta tulisi aivan liian pitkä jos kirjoittaisin tähän kaiken mikä jäi mieleen. Lukekaa siis kirja niin saatte tietää koko tarinan. Itsellä meinasi itku tulla useammassakin kohdassa. KK selvisi kuitenkin sillä viimeiseksi jääneellä linnareissullaan hän tuli uskoon. Sen jälkeen hän ei ole koskenutkaan aineisiin ja nyt hänellä on vaimo ja kolem lasta. Tuo tarina pani oikeasti miettimään. Myös omaa tupakanpolttoani vaikka en usein poltakkaan. Suosittelen lukemaan kirjan ja aijon itsekkin lukea pitkästä aikaa kokonaisen kirjan.

Vähän synkkä aihe taas tänään mutta toivottavasti pisti miettimään. Huomenna voisi keksiä jotain vähän hilpeämpää. :D