Eilen se sitten tapahtui, hiusten värjäys. Koko pienen ikäni mulla on ollut vaaleat hiukset, mutta asia muuttui ja olen nykyään brunette. Meinasin laittaa ennen- ja jälkeen-kuvat mutta ennen-kuvissa olin niin töhön näköinen (eikö noissa jälkeen-kuvissakaan ole kehumista) niin laitoin vaan jälkeen-kuvia.
Tykkään noista tosi tosi paljon ja sain tänään myös paljon kehuja hiuksista. Moni ei edes meinannut tunnistaa. Hipelöin näitä koko ajan kun ne on niin sileät ja pehmeät, toisin kuin ne blondit olivat tosi huonossa kunnossa ja olivat sellaiset koppurat. Värjättiin näin alkuun tummemmalla, koska se voi kuulemma haalistua sen takia kun on vaalea alla. Kuvissa ei ehkä näy, mutta jätettiin myös omista hiuksista vaaleita raitoja. Mitäs mieltä? :)
Miten paljon yhdessä yössä voikaan tulla lunta! Hihkuin riemusta kun heräsin tänään. Lunta oli satanut ainakin 10 senttiä yhden yön aikana.
Kuten kuvista näkyy käytiin Maisan kanssa kuvailemassa ulkona. Sitä ei tosin kamera kiinostanut pätkääkään. Viimeinen kuva on vähän epäselvä mutta siinä on meisin kengänjälki ja Maisan tassunjälki. Oli kyllä tappoidea laittaa uggit tänään jalkaan. Oli niin pirun liukasta mutta en levinnyt kertaakaan!
Huomenna koittais sitten blondikerhosta eroaminen. Vähän jänskättää millaiset hiukset sitä on sitten päässä.
Tulin justiin tuomasmessusta laulelemasta. Me 1. vuoden isoset laulettiin ja soitettiin koko messun ajan ns. nuorten lauluja. Pakko sanoa, että rakastan noita lauluja mitä lauletaan aina leireillä ja nuortenilloissa. Tuntuu että olen jotenkin tekopyhä ihminen kun en usko Jumalaan tai mihinkään muuhunkaan, mutta olen silti isoskoulutuksessa ja ramppaan nuortenilloissa. Kirkossa en tosin tykkää käydä.
Meidän konffis-biisi joka laulettiin tänäänkin.
Katsoin tänään messussa olleita ensi kesän rippikoululaisia. Lähes kaikilla oli sellainen ilme etteivät tosiaa olisi halunneet olla siellä. Kävivät vain hakemassa pakolliset merkinnät että pääsevät kesällä ripille ja saavat mummeilta ja kummeilta rahaa jotka he sitten ryyppäävät. Pakko sanoa, että olin itsekkin vuosi sitten samanlainen. Nuortenillat oli toki hauskoja ja kävin niissä useammin kuin piti, mutta kirkkoon menin pitkin hampain ja vain sen takia että saan ne merkinnät. Istuin siellä kädet puuskassa ja rukouksien kohdalla laitoin korkeintaan kädet ristiin. En muuta.
Ripari opetti kuitenkin käyttäytymään tuollaisissa tilanteissa. En voi sanoa tulleeni uskoon mutta tulin viisaammaksi. Opin tykkäämään leirijumiksista ja harmitti kun meidän ryhmä ei päässyt pitämään sitä. Ripari oli yksi parhaita kokemuksia tähän asti ja sen takia menin myös isoskoulutukseen. Saahan siitä toki melko varman kesätyöpaikan ja sitä kautta rahaa, mutta voisin tehdä sitä ilmaiseksikin. Ensi perjantaina saan muuten tod.näk. meidän seurakunnan hupparin. Siitä lisää sitten, mutta sen verran että rakastuin siihen kun kokeilin mallikappaletta!
Awww legendaarinen biisi jota on laulettu joka leirillä.<3
PS. Sanon nyt vielä kerran että en ole mitenkään uskonnollinen tyyppi mutta tästä postauksesta tuli nyt tämmönen. :D
Tänään tein kynsihuollon ja lakkasin ja koristelin kynnet. Pitkään aikaan ei ole ollut rehellistä lakkaa kynsissä.
Violetti lakka-Kicks, kukka-Kiss nail art
Olipas kuningasidea viilata kynsiä tummalla nahkasohvalla makuuasennossa. Tuon käsivarren lisäksi se sohva ja kaukosäädin oli valkoisen jauhon peitossa.
Äiti aloitti ruokakaapin tyhjennyksen/siivouksen tänään ja sieltä löytyi valmisporkkanakakkuaineita. Tein sitten muffinsseja ja suklaakeksejä. Kävin myös mummolassa syömässä munkkeja ja karjalanpiirakoilta ja mummi tuputti mukaan tuon Lidlin ananaslimpparin. Kylmänä ihan jees.
Tänään hyppäs taas ilmoille "mitä laitan päälle"-kysymys. Kaappeja pengottuani löysin joskus viime talvena JC:stä ostetun ale-paidan. En ollut pitänyt sitä pitkään aikaan ja muistin taas miten tykkäänkään siitä.
Kokoa on L:n verran mutta hintaa oli muistaakseni alle femman.
Mulla on ollu peruskampauksena sellanen sotkunuttura. Nyt kun mun otsatukka on kasvanu sen verran että sen saa jo ponnarilla kiinni. Vetäisin tässä yks päivä hiukset sellaselle Pikku Myy-nutturalle ja tykästyin siihen. Lisäsin tänään siihen vielä pannan ettei irtohiukset rupea lentelemään minne sattuu. Ainoa juttu miksi voisin viskata kuminauhapannat hevonhelvettiin on se kun ne ei pysy mulla päässä. Syystä jotta nukuin vauvana aina jotenkin hassusti nii pääni on vino. Pannat lähtee aina liukumaan ylös oikealta puolelta. Tämä Glitteristä ostettu panta pysyy ihan semi hyvin mutta sitäkin pitää välillä korjailla.
Tuo sininen tuolla seassa on kynsi. Tuli vähän myöhässä tää päivän asu-postaus idea ja kampaus on vähän lytistynyt sateessa, hupun alla ja treeneissä.
Viime vuonna joulu tuli mielestäni liian nopeasti eikä mulle ollu ehtiny tulla sellasta joulufiilistä. Tänä vuonna päätin sitten alottaa joulufiilistelyn jo näin marraskuun puolella. Joulumainoket on alkanu pyöriä telkkarissa ja kaikki kaupat mainostaa kaikkea joulutavaraa. Oon alkanu myös kuuntelemaan joulubiisejä ja kävin kaivelemassa varastoista vanhoja videoita tyyliin Nalle Puhin joulu. :D
Aloin kirjoittaa jo joulupukille, mutta törmäsin ongelmaan johon en kymmenen vuotta sitten uskonut ikinä törmääväni. En keksi mitä pyydän lahjaksi! Listassa on tällä hetkellä kolme asiaa: Derbin katteet, Harry Potter-leffaboksi ja Make up bible. Rahaa ja lahjakortteja nyt ei tarvii kirjottaa, koska niitä tulee kuitenkin. Saan 100% varmuudella kummitädiltäni H&M:n lahjakortin enkä ole käyttänyt vielä edellistäkään loppuun.
Kertokaas mitä te toivotte lahjaksi jos vaikka saisin jotain inspistä toivesin. Kolme on nimittäin tälläiseltä jouluhöperöltä kuin minä, säälittävä määrä.
Lemppari joulubiisini, jonka bongasin viime vuonna Imatran H&M:ssä!
Oon ylpeä itestäni useemmastaki syystä. Ensiksikin kynsien tekemisestä on kulunut viikko ja irronneiden kynsien saldo on nolla! Jee alan kehittyä.
Toiseksi. Jazzissa on näytöksessä coupepruetti josta pitäisi sitten kaatua maahan. Sukat jalassa se meni suht hyvin, mutta sitten käskettiin ottamaan sukat pois jalasta. Siinä oli kyllä katastrofin ainekset koossa. Löysin itseni useemman kerran perseeltäni. Tänään se lähti jo luonnistumaan. Sain iruetin tehtyä melkein kokonaan ja lattiallekkin pääsin kyljelleni perseen sijaan. Hiomista toki vielä on, mutta olen iloinen kun stressasin sitä koko viikon. Onko kellään kokemusta jalkapannoista ja auttaisivatkohan ne?
Kolmanneksi. Rupesin vihdoin opettelemaan yhden musavideon tanssia. Otin semi helpon näköisen Lady Gagan Poker Facen. Liikkeet ovat siinä aika yksinkertaiset, mutta ne ovat tosi nopeita mikä tuo vähän haastetta. Kertokaa jotain videoita jossa olisi kiva koreografia kun tällä hetkellä lyö pää ihan tyhjää.
Kaikkea tätä onnistumisen tunnetta varjostaa maanantain ruotsin koe. Ruotsi ei oo ikinä ollu mulla mikään helppo aine enkä nytkään tunne osaavani mitään. Suunnittelen jo taktista yhden päivän poissaoloa. :D
Voi että kun tuli taas sellanen lapsifiilis kun katsoi enkun tunnilla ulos. Lunta! Se kaunein lumisade eli ensilumi. (satoi täällä alkuviikosta mutta suli samantien pois) Olisin halunnu mennä Heidin kanssa ottamaan kuvia ulos, mutta hänellä ei ollut kameraa mukana ja lumisade loppui. Se ei kuitenkaan haitannut vaan ulkovälkällä käynnistyi heti talven ensimmäinen lumisota. Meni jalat heti hapoille kun jouduin juoksemaan koulun pihaa ympäri Samia karkuun. Oli kuulemma koko kesän odottanu että pääsee uittamaan miut. Kyllä sitä taas näki että me ysit ollaan niitä lapsia meidän koulussa.
Sanotaan että timantit ovat tytön parhaat ystävät. Parhaasta en tiedä, mutta hyviä ystäviä ne ainakin ovat. Kaikissa koruissakin mitä käytän päivittäin on (teko)timantteja. Nyt ihastuin uuteen juttuun, nimittäin kännyköiden koristelemiseen. Jenkkilässä sitä on vissiin harrastettu jo ties kuinka pitkään, mutta täällä en ole kellään nähnyt koristeltuja puhelimia. Kun katsoo omaa puhelintani jonka takakuori on naarmuuntunut ja kynsilakassa ja siinä on repaleisia Salama McQueen-tarroja, tulee heti tarve tehdä siitä vähän blingimpi.
Pitänee taas kipasta Tiimariin ostamaan tarroja sun muuta sälää. Varmaan myyjät ihmettelee jo kun ravaan siellä koko ajan. :D
Ikävää tällänen että kohta on jo joulukuu eikä lumesta oo näkyny varjoakaan. Pirun kylmä vaan on mutta ei lunta! Ei lumiukkoja, ei lumilyhtyjä, ei pulkkamäkiä! Inhottavaa. Alkuviikosta piti tulla lunta ja miun mielestä alkuviikko on jo menny. Äyäyääyäyä!!
Kaikki varmaan huomas että äsken napsahti vähän päässä. :D Mutta lunta silti kaivattaisiin tänne synkkään syksyyn. Kylmä on sen verran että vois alkaa jo käyttää toppatakkia, mutta tuntuu jotenkin hassulta vetää sellanen laskettelutakki päälle vaikka ei oo ees lunta. Ajattelin värjötellä nahkatakilla lumentuloon asti mutta nyt on sitten pää täynnä räkää ja kurkku huutaa hallelujaa. Pitänee suosiolla jättä rotsi huomenna naulakkoon...
Joulu on alkanu tulla ja tuntuu hirmu aikaselta taas siksi ettei oo lunta. Mutta onneks se on tulossa. Suhtaudun jouluun vieläkin kuin pikkulapsi ja odotan sitä koko vuoden ja joulupäivänä iskee aina masis että 364 päivää vielä seuraavaan jouluun. Varautukaa sillä multa on varmasti tulossa monta joulupostausta. :)
Se ihana tunne kun huomaat että rahat alkaa loppua, mutta silti olisi niin paljon ostettavaa. No tulipahan silti osteltua.
Sokkarilla oli asiakasomistajapäivät ja s-etukortin omistajana ryntäsin sinne etsimään meikkivoidetta. Sanon nyt kaikille, että kannattaa kysyä myyjältä apua. Säästät aikaa ja rahaa kun et osta vääränlaista tai -väristä. Kahden MaxFactor-tuotteen ostaja sai ykkätyslahjan eli ripsarin tai huulikiillon. Ostin riistohintaisen minikynsilakan joka oli kuitenkin kivan värinen. Valitsin kaupantekijäisiksi ripsarin joka oli väriltään ruskea. En ole ikinä tykännyt ruskeista ripsareista joten tämä taitaa jäädä käyttämättä. No mutta ostin kun halvalla sain!
Tätä arvoin pitkään ostanko vaiko enkö. Ajattelin näitä kynsiin ja loppujen lopuksi otin itseäni niskasta kiinni ja kävelin kassalle tämä kädessä. Tulihan se toki halvemmaksi kuin "oikeat" kynsiglitterit ja toimikin (kai) ihan hyvin.
Tällaiset tuli tehty isänpäivänvastaisena yönä. Peukalot jäi sitten seuraavalle päivälle kun oli pakko päästä nukkumaan. Koikeilin ekaa kertaa ikinä laittaa geelikerrosten väliin ja hyvin näytti onnistuvan. Laitoin myös ne "luonnollisenväriset" tipit ja nyt kun jaksoin viilata niitä tarpeeksi niin ne onnistui eikä rajoja jäänyt näkyviin. Jee! Olen tosi ylpeä itestäni. :)
Pähkäilin tässä että pitkään aikaan ei ole ollut mitään ns. muotitansseja. Sellaista biisiä jota soitetaan koko ajan ja kaikki osaavat tanssia siihen. 80-luvulla (?) oli MJ ja kuningasbiisi Thriller.
Okei tähän ei kyllä kaikki osaa täydellisesti tanssia, mutta joku käsitys ihmisillä on varmaan liikkeistä ollut.
2000-luvun alusta kaikki muistavat varmaan iki-ihanat ketsuppitytöt!
Kaikki 90-luvun lapset kyllä muistavat tämän ja ovat joskus osanneet tämän tanssia. Tämä oli kova sana silloin. Levy piti saada alkuperäisenä ja tietysti Smurffi-versiona. Sitten pistettiin keittiödisko pystyyn ja tanssittiin. Mummonikin osasi nuo muuvit!
Nykyään ei enää tule tuollaisia kuin vanhoina hyvinä aikoina. Tässä olisi kuitenkin omasta mielestäni pari hyvää vaihtoehtoa uudeksi "muotitanssiksi".
Mitäs mieltä? Onko teilläkin ikävä ketsuppitanssia? :D
Tuli eilen tehtyä ekat kynnet sellaselle "tuntemattomalle" ihmiselle. Okei hän oli kaverini kaveri ja ollaan samassa koulussa mutta kuitenkin. :D Ne oli hänen ekat rakennekynnet ja jäin kyllä vähän miettimään että jäiköhän ne vähän liian pitkiksi... No mutta tässä ne kumminkin on:
Olen alkanut vakavasti harkita uuden pöydän ostamista. Ennen tein kynnet keittiön pöydän kulmassa ihmeellisessä asennossa, kunnes bongasin veljeni tavaroiden keskeltä pöydän jossa oli ratti pleikkari ykkäselle. Otin pikkuisen pöydän itelleni mutta siihen mahtuu uunin lisäksi vain muutama pullo ja jotain tarvikkeita. Tipitkin lenteli eilen hujanhajan kun eivät mahtuneet pöydälle. Kaiken hyvän lisäksi tuoli ei mahdu pöydän jalkojen väliin niin joutuu ihmeellisesti kurottelemaan ja selkä kipeytyy. Ostan kyllä ihan kunnon pöydän heti kun saadaan olohuoneen remppa (jonain kauniina päivänä) valmiiksi ja huoneessani on yksi kaappi vähemmän.
Tänään tuli pyöräytettyä muutama muffinssi huomisiin myyjäisiin. Meidän luokka lähtee keväällä leirikouluun Nurmeksen Hyvärilään niin sinne kerätään rahaa. Kaikki siis huomenna Hammaslahden ässälle! (niin ja kaikki varmaan tietää missä on Hammaslahti:D)
Meillä oli tänään koulussa unipäivä. Tarkoittaa että tullaan yökkäreissä kouluun ja välkillä on tyynysotaa ja makuupussihyppelyä. Salissa sitten kerrottiin kaikille iltasatu ja me tukarit laulettiin tuutulaulu.
Meikäläisen asua. Naama oli kyllä jotain niin kaunista että. :D
Meidän tukariryhmän tehtävänä oli rakentaa tyynysota-areena. Siitä tuli tosi hieno ja saatiin lintsata ruotsin tunti sen takia. Se kesti ehjänä jopa niin pitkään kun poijat testasivat sen ja hyppäsivät tigerhypyllä narujen välistä ja alkoivat tapella. Vähän meni narut solmuun mut mitäs pienistä ku ei ne pienetkää meistä. (hehheh) Seuraava jätkien älynväläys oli sitten hypätä yläaulan kaiteelta tuon areenan patjojen päälle. Meinas ihan paskahalvaus tulla ku ensimmäinen tumahti alas. Ei näköjään sattunu ku sieltä tuli alas muutama muuki. Piti vähän valistaa niitä pieniä seiskoja jotka kattelivat sellasellä "minäkin haluan"-katseella.
Salissa pidettiin muotinäytös jossa valittiin koulun paras asu ja myös koulun parhaasta makuupussihypelijästä otettiin mittaa. Sitten luettiin iltasaduksi prinsessa ruusunen ja laulettiin Sininen uni.
Kun ekan kerran näin stiletti kynnet (muistaakseni Viivi Pumpasen sormissa) ajattelin että "Hyi helvetti!". Minusta ne oli rumat ja näytti ihan joltain petolinnun kynsiltä. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut lämmetä niille kun olen nähnyt muutamia nättejä kuvia. Sellaisista pitkistä ja superkapeista en kyllä tykkää vieläkään mutta aika lyhyet ja vähän pyöreäkärkiset on joissain tapauksissa ihan nätit.
Olen vähän miettinyt jos tekisin itelleni tollaset mutta en oo vielä ihan varma tykkäänkö niistä ja sopisiko ne mulla ja osaisinko elää niiden kanssa. Miun piti tänään itseasiassa tehä kynnet mut on sen verran kokeita alkuviikosta niin taitaa jäädä viikolle. Keskiviikkona tulee kuitenkin kaverini kaveri ottamaan kynnet niin ajattelin ennen sitä tehdä itelleni jos on vaikka taidot päässy ruostumaan parin kuukauden aikana. :D
Kertokaas joku että voiko ihan normi tipeistä muotoilla stiletit vai pitääkö olla erikseen stilettitipit?
Ja muuten onko se sitletti vai stiletto? :D
Oon nyt ihan tosissani ruennu harkitsemaan hiusten värjäystä vaaleasta ruskeaksi. Mulla on aina, ihan lapsesta saakka ollu pitkät vaaleet hiukset. Kerran niissä oli punaisia raitoja mutta muuten ne on ollu aina saman väriset. Omat hiukset on tummunu jonku maantienharmaan väriseks nii on pitäny värjätä niitä vaaleemmaks.
Tästä näkee suunnilleen millaset mun hiukset normaalisti on.
Tälläset mulla oli joskus seiskalla kun pääsin hiusmalliksi kaverini kanssa. Tuolla raidoissa oli oranssia, punasta, violettia ja muutama hius mustaa. Tykkäsin noista ja pakko sanoa että tykkään vieläkin. :)
Nyt tekis jo mieli päästä irti tosta blondista niin aattelin ensiks sellasta vaaleenruskeeta ja vaaleita raitoja. Etsiskelin netistä jotain värejä ja nämä näytti silmässä hyvältä:
Mitä mieltä ootte? Kannattaako värjätä? Haluisin jotain vinkkejä jos joku osaa sanoa mikä sävy mulle kävis ku ite oon vähä huono näissä asioissa. :D
Meillä oli tänään koulussa huumevalistusta. Eka ajatus oli että "jes pääsee pois terveystiedon tunnilta", toinen oli sitten se että "eikö tää olla kuultu jo moneen kertaan?" Ajattelin että sieltä tulee 2-3 jotain mitälie lääkäriopiskelijaa piipittävällä äänellä esittelemään ne moneen kertaan nähdyt kuvat tuhoutuneista keuhkoista ja maksasta ja paukuttavat päähän sitä että huumeet tappaa. Saliin mentäessä näin ensin sen miehen joka piti meille pari viikkoa sitten sairaan hyvän valistustunnin HIV:stä ja AIDSista. Hänen vieressään oli sitten toinen mies. Sellanen perus suomalaine mies joka olisi voinu olla vaikka kenentahansa isä tai setä tai joku. Ensivaikutelma oli se että hauska kaveri jolla on hyvät jutut. Heitti läppää kuin stand-up koomikko ja kaikki nauroi. Sitten hän aloitti sen varsinaisen valistamisen ja sanoi että oli itse oppinut sen kantapään kautta. Tuo mie oli muuten Kari "KK" Korhonen jonka elämästä on kirjoitettu kirja KK, Kuolemankauppias.
Muistan kun ala-asteella silloinen ihastukseni luki tuota kirjaa ja pitihän sitten mennä kysymään että mistä se kertoo. Luin takakannen ja kiinnostuin kirjasta. En vaan ikinä saanut sitä ikinä luettua.
KK kertoi miten hänen päihteiden käyttönsä alkoi 11 vuotiaana. Jonkun vuoden päästä he olivat kolmen muun kaverin kanssa kokeilleet pilveä. Nykyään niistä neljästä vain KK on elossa. Hän oli ollut (jos laskin oikein) kolme kertaa vankilassa huumeongelmien takia. Hänen elämässään ei ollut mitään muuta tarkoitusta kuin aineet. Monet hänen kavereistaan oli kuollut aineisiin tavalla tai toisella. Jotkut yliannostukseen, jotkut oli tapettu ja jotkut tehneet itsemurhan. Parhaiten jäi kuitenkin mieleen Erjan tarina. Kopioin seuraavan pätkän täältä. Lukekaa myös muut tarinat sieltä.
- Erja, 20-vuotias tyttö, asui ja eli yhden pojan kanssa. Molemmat käyttivät aineita. Heillä oli yksi yhteinen lapsi, joka oli otettu heiltä huostaan, koska he eivät pystyneet huolehtimaan siitä. Erja sotkeutui jossain välissä toisen pojan matkaan ja tuli raskaaksi. Yhtenä päivänä vakituinen poikakaveri puukotti Erjan omassa turvallisessa kodissaan olohuoneen lattialle. Puukon iskuja oli toista sataa. Siinä kuoli Erja. Siinä kuoli uusi ihmislapsen alku, jolle ei annettu edes mahdollisuutta päättää omasta elämästään. Aineet vievät mahdollisuudet jo ennen syntymää.
Postauksesta tulisi aivan liian pitkä jos kirjoittaisin tähän kaiken mikä jäi mieleen. Lukekaa siis kirja niin saatte tietää koko tarinan. Itsellä meinasi itku tulla useammassakin kohdassa. KK selvisi kuitenkin sillä viimeiseksi jääneellä linnareissullaan hän tuli uskoon. Sen jälkeen hän ei ole koskenutkaan aineisiin ja nyt hänellä on vaimo ja kolem lasta. Tuo tarina pani oikeasti miettimään. Myös omaa tupakanpolttoani vaikka en usein poltakkaan. Suosittelen lukemaan kirjan ja aijon itsekkin lukea pitkästä aikaa kokonaisen kirjan.
Vähän synkkä aihe taas tänään mutta toivottavasti pisti miettimään. Huomenna voisi keksiä jotain vähän hilpeämpää. :D
Parin päivän postaustauko tuli pidettyä. Ei vaan oo ollu mitään aihetta, eikä oikeastaan oo nytkään. Koko viikko on kulunu vaan jotenki horroksessa. Koko ajan on vaan väsyttäny ja vituttanu tai oon muuten vaan angstannu. Ärsyttäny pääasiassa sekavat kaverikuviot kun ei tiedä kuka on kenenkin kaveri ja kaikki tuntuu olevan hirveän kaksinaamaisia. No ei siitä sen enempää... Siitä päästäänkin sitten joulukuun kaamosbileisiin joho haluaisin tanssiparin. Oli tarkotuksena pyytää yhtä kaveria mutta yks lutka kihii sitä parhaillaan. Muilla vaihtoehdoilla onkin sitten jo parit tai sitten ne on niitä "koviksia" jotka ei tanssi ollenkaan. Taidetaan jäädä taas tänä vuonna vaan seinäruusuksi. Ja mie kun oisin viimesenä vuonna tanssia...
Oloa helpotti vähän tämänpäiväinen isoskoulutus. Ei tarvinnu katella niitä kaksinaamaisia ihmisiä vaan sai ottaa rennosti (no joo:D) hyvässä seurassa. Olin suunnitellut viikonlopun niin että huomenna ennen tanssia käyn askarteluliikkeestä ettimässä glittereitä kynsiin ja lauantaina kävisi ihan ajan kanssa tsekkaamassa Joensuun uuden Cubuksen. MUTTA voihan pyhäinpäivä kun kaupat on kiinni! Toivottavasti ukki ja mummi on kaupungissa niin pääsis niitten luo kahville nii ei tarvii ulkona istua 3 tuntia.
Kiitos jos jaksoit lukea nää valitukset kokonaan! Näköjään joku kaamosmasennus päällä ku en normaalisti näin angstista tekstiä kirjota. :D Mutta jos tää vaikka helpottais viimeistää joulukuussa kun saa rueta availemaan joulukalenterin luukkuja.
