Maailmalle olet vain joku, mutta jollekkin olet koko maailma

Meikäläisen kesään on jo monta monituista vuotta kuulunut Hietajärven seurakunnan leiri. Tämä vuosi ei ollut poikkeus. Maanantaista torstaihin olin isostelemassa 13-14-vuotiaiden leirillä. Alkuun vähän arvelutti kun en tuntenut kunnolla suurinta osaa muista isosista, mutta meillä oli alusta alkaen tosi hyvä yhteishenki ja tuntui kuin olisi tunnettu jo vaikka miten pitkään. Sitä kun viettää pari päivää kellon ympäri joidenkin kanssa niin väkisinhän sitä tutustuu. :D

Hietsulle tahtoo vaan aina palata. Nykyään isosena ollessa on ehkä kivempaakin kuin leiriläisenä. Koko isoskaarti meillä on aivan mahtava. Saa tulla juuri sellaisena kuin on ja luottaa siihen, että ei jää ulkopuoliseksi, koska aina tutustuu uusiin ihmisiin. Ja hyvät leiriläisetkin kun sattuvat niin vielä parempi.

Hietsun kansallispeliksi on muodostunut rantalenttis, jota jalkapallon ohella pelattiin koko ajan. Ite en jalkapallosta välitä, mutta kentän reunalla oli kiva katella. Tänä vuonna leiriläiset olivat tosi energisiä ja innokkaita ja jaksoivat touhuta koko ajan. Oma ryhmäni oli myös tosi huippu ja tulimme myös toiseksi ryhmien välisissä taitaja-kisoissa. Kisan lisäksi iltaohjelmiin kuului myös Hietsun tähtöset -"ohjelma", johon meidän isosten piti keksiä hahmot, jotka sitten kilpailivat keskenään ja viimeisenä iltana valittiin yleisöäänestyksellä paras. Huomaa kyllä mikä tuon ikäisiin uppoaa, koska olin itse ES-Jonne ja voitin kisan. Omasta mielestäni olin ehkä huonoin hahmoista nyt kävi näin. :D

Jo tän takia kannatti lähteä yöllä karkuun.

Torstaina alkoi olla jo vähän haikea fiilis, kun piti jättää mahtavat isoset ja aivan huiput leiriläiset ja lähteä kotiin. Päätöstilaisuuden jälkeen kaksi tyttöä ryhmästäni tuli antamaan minulle lahjan. He olivat tehneet ihanan kortin ja käyneet keräämännä mustikoita ja vadelmia. 

Meinasi ihan itku tulla kun mietin, että joku on oikeasti jaksanut nähdä vaivaa, että saisi tehtyä miulle lahjan. Tuli jotenkin tosi erityinen olo. Etten ole vain joku, vaan olen jossain määrin vaikuttanut toisen ihmisen elämään positiivisesti. Ihan sekin, että yksi tytöistä sanoi, että olin paras isonen, lämmitti mieltä. Se on jännä, miten niinkin pieni asia, kuin kortti tai edes kehu voi tehdä päivästä paremman ja saada itseluottamusta. Tuntee, että on tehnyt edes jotain oikein.