Huomaa kyllä että on kesä, kun meikäläinenkin käy vähän hitaalla. Päivärytmi miulla on sellainen, että nukun puoleenpäivään, syön "aamupalaa", rupean tunnin päästä tekemään päiväruokaa, lähden kahden bussilla kaupunkiin, olen töissä neljästä kahdeksaan, menen kotiin, olen illan koneella, menen nukkumaan aamupuolella yötä... and it goes on and on. Bloginkaan puolelle ei millään meinaa syntyä järkevää tekstiä vaikka (kerrankin) asiaakin olisi. Nytkin joudun ihan tosissani pinnistelemään, että saisin tänne jotain ymmärrettävää juttua. :D
Enivei postauksen aihe ei ollut elämän vaikeudesta valittaminen, vaan veljeni sunnuntaiset rippijuhlat. Edellinen päivä oli ollut yhtä hullunmyllyä. Ensin kahdeksan tunnin työpäivä, jonka jälkeen kotiin leipomaan ja tiskaamaan ja laittamaan paikkoja kuntoon kun jaloissa pyörii kissa, pari mummoa, ukki ja muutama muu sukulainen. Nukumaan pääsin vasta vaille kolme ja aamulla heräsin jo seitsemän jälkeen laittamaan viimeisiä asioita ja tietysti itseni kuntoon.
Sain laittaa tuon Saksasta ostetun mekon vihdoin päälle ja sain kyllä kehuja sukulaisilta. Hiuksista olen kanssa todella ylpeä, kun sain ihan itse väkerrettyä tuollaisen. Serkkuni luuli, että olin käynyt kampaajalla!
Enivei postauksen aihe ei ollut elämän vaikeudesta valittaminen, vaan veljeni sunnuntaiset rippijuhlat. Edellinen päivä oli ollut yhtä hullunmyllyä. Ensin kahdeksan tunnin työpäivä, jonka jälkeen kotiin leipomaan ja tiskaamaan ja laittamaan paikkoja kuntoon kun jaloissa pyörii kissa, pari mummoa, ukki ja muutama muu sukulainen. Nukumaan pääsin vasta vaille kolme ja aamulla heräsin jo seitsemän jälkeen laittamaan viimeisiä asioita ja tietysti itseni kuntoon.
Sain laittaa tuon Saksasta ostetun mekon vihdoin päälle ja sain kyllä kehuja sukulaisilta. Hiuksista olen kanssa todella ylpeä, kun sain ihan itse väkerrettyä tuollaisen. Serkkuni luuli, että olin käynyt kampaajalla!
Olishan se nyt voinut olla paremmin tehty ja kuvat on otettu jo aika illasta, joten se on kerinnyt jo vähän ehkä löystyä, mutta minulle, joka en osaa edes lettiä tehdä, tuo on jo aika hieno suoritus.
Itse juhlahan meni ihan perinteisesti, eli ensin kirkkoon ja siitä sitten meille kotiin ja heti suorilta syömään. Ruoka oli ihan tajuttoman hyvää ja jossain vaiheessa tuntui, että mekko ei kestä enää. En älynnyt vaan ottaa yhtään kuvaa ruuista enkä hienosta suklaakakusta, jota edellisenä yönä kahden aikaan tätini kanssa kuorrutimme. Me "lapset" kävimme jossain vaiheessa pelaamassa erän mölkkyä ja juuri kun olimme aloittamassa toista erää, johon mummiin olisi tullut mukaan, isoset päräyttivät pihaan. He lauloivat pari laulua ja pakottivat minutkin mukaan laulamaan Tuu mun vaimoksen, kun olin sitä toivonut. :D
En keksi nyt enää mitään sanottavaa niin lopetan suosiolla tähän. Huomiseksi on luvattu rankkasadetta koko päiväksi, joten miulla ei ole töitä. Hyvä vaan niin pääsen yhdelle workshopille kokeilemaan ekaa kertaa siévaa. Jotka eivät tiedä, mitä se on, niin kerron sitten tunnelmia workshopin jälkeen. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti